...kiitos tästä matkasta!

Rakas tutkimuspäiväkirja, kiitos tästä matkasta!

Kuva: https://ywamshipskona.org/

Ryhmämme harjoitustutkimussuunnitelma on viimeisiä silauksia vaille valmis. Kuvassa näkyy tutkimussuunnitelman laatimisen aikana tehdyt suuret mutkat, joissa on kiivaasti mietitty aihetta ja ennenkaikkea menetelmiä. Pienemmät mutkat ovat muistoja pienemmistä valinnoista; esimerkiksi haastattelukysymyksien muotoilusta tai keskeisten käsitteiden rajaamisesta. Kuvassa ollaan korkealla: aurinkoakin näkyy! Kuva ei vielä paljasta täysin mitä on edessä kun katseen kääntää. Todennäköisesti mutkainen tie jatkuu, mutta huippu on vielä korkeammalla, mistä auringon näkee kokonaisuudessaan. Siitä olen kuitenkin varma, että tutkimussuunnitelman huolellinen tekeminen on todennäköisesti loiventanut jo valmiiksi joitain mutkia, ehkäpä tielle osuu muutama helpottava alamäkikin. Vaikka suunnitelma on selvä, en uskokaan että tie on täysin suora. 

Kiitos rakas tutkimuspäiväkirja tästä matkasta. Olet osoittanut, että asioiden pohtiminen kirjoittamalla on helpottanut suunnitelman eteenpäin työstämistä. Tutkimusmenetelmien soveltaminen terveystieteissä -kurssin anti on ollut monipuolinen edesauttaen sekä tässä harjoitustutkimussuunnitelmassa että oman graduni tutkimussuunnitelman kanssa. 

Ensimmäisessä kirjoituksessani toivoin, että olisin valmiimpi ja edelleen hyvällä asenteella ja nyt täytyykin todeta: 

Rakas tutkimuspäiväkirja, sitä toden totta olen!

...teemmekö artikkeligradun?

Rakas tutkimuspäiväkirja, teemmekö artikkeligradun?

Kääriäinen (2019) luennoi kurssilla artikkeligradusta, mikä tuli todella tarpeeseen omaakin gradua ajatellen. Omassa gradussani olen pitänyt tätä hieman itsestäänselvyytenäkin - jos artikkeligradu on mahdollisuus tehdä niin miksipäs en tähän tarttuisi. Tutkimusryhmämme harjoitustutkimuksessa emme ole tätä vielä oikeastaan pohtineetkaan.

Yllättävintä prosessissa on ehkä se, että jo tutkimussuunnitelmavaiheessa olisi hyvä tietää tai ainakin pohtia lehteä, mihin artikkeligradua tarjoaa. Koen itseni kovin noviisiksi arvioimaan, mikä lehti olisi hyvä ja joitakin lehtiä kohtaan huomaan ajattelevani, että se on liian korkeatasoinen suhteessa omaan graduuni. En olisi myöskään ajatellut, että lehdillä voisi olla niin isoja eroja, millä olisi vaikutusta omaan raportointiin esimerkiksi sanamäärien suhteen (Kääriäinen 2019). Jo itse tutkimusaiheeseen sekä valittuihin menetelmiin perehtyminen vaatii laajaa paneutumista, mutta niin myös näköjään tämäkin!

Luettuani yhä enemmän artikkeleita huomaan eettisyyden ja luotettavuuden jäävän kovin ohueksi. Sanamäärä selittää tämän, minkä vuoksi artikkeligradun lisäksi kirjoitetaan yhteenveto, jossa esimerkiksi eettisyys ja luotettavuus tulevat laajemmin esille (Kääriäinen 2019). Periaatteessa tämä on tutkimussuunnitelman päivittämistä, mikä kannustaakin tutkimussuunnitelman huolelliseen tekemiseen!

Tutkimusryhmämme tutkimuksessa voisin ajatella artikkeligradun olevan järkevä vaihtoehto. En oikein keksi, miksi artikkeligradun tekeminen ei olisi hyvä vaihtoehto. Toisin kuin omassa gradussani, tutkimusryhmämme tutkimus olisi mahdollisesti järkevämpää kohdentaa kotimaisiin julkaisuihin aiheeseemme vedoten. Tutkimussuunnitelman osalta tämä hieman pohdituttaa: kuinka paljon suunniteltua raportointia on hyvä suunnitelmassa avata?

Rakas tutkimuspäiväkirja, viimeisiä viedään!   

Lähteet:

Kääriäinen M (2019) Pro gradu artikkelina. Luento. Oulun yliopisto. 16.10.2019.

...mitä jos tutkimuksemme olisi ollut määrällinen?

Rakas tutkimuspäiväkirja, mitä jos tutkimuksemme olisi ollut määrällinen?

Olen aiemmissa kirjoituksissa pohtinut tutkimusryhmämme tutkimuksen luotettavuutta ja raportointia luonnollisesti laadullisen tutkimuksen näkökulmasta.Tähän kirjoitukseen koostan asioita, mitä tulee ottaa huomioon luotettavuuden ja raportoinnin näkökulmasta Saarelan (2019a ja 2019b) luentojen pohjalta jos tutkimusasetelma olisi ollut määrällinen.

Käsitteet muuttuvat siirryttäessä laadullisen tutkimuksen luotettavuudesta määrällisen tutkimuksen luotettavuuden käsitteisiin: reliabiliteetti ja validiteetti. Nämä käsitteet eivät tämän syksynä ole jääneet vieraaksi työstäessäni ryhmän tutkimussuunnitelman rinnalla graduni tutkimussuunnitelmaa. Aikaisemmin myös laadullisessa tutkimuksessa on puhuttu validiteetista (Kyngäs 2019), mutta käsitteen vaihtaminen on ollut perusteltua. Validiteetti tarkoittaa tutkimuksen kykyä mitata sitä, mitä on tarkoituskin mitata (Vilkka 2014, Saarela 2019b). Kuulostaa simppeliltä, mutta haastavinta itselleni on ollut erotella validiteetin lajit: Face-validiteetti, sisältövaliditeetti, rakennevaliditeetti sekä kriteerivaliditeetti. 

Etsiessäni kansainvälisiä mittareita perhelähtäisyyden arvioimiseen (esim. Shields & Tanner 2004), huomasin että joissain tutkimuksissa oli huomioitu ainoastaan joitain validiteetin lajeja. Tämä sekoitti omaa päätääni entisestään yrittäessäni opetella validiteetin lajeja etsiessäni niistä käytännön esimerkkejä. Kyseisissä tutkimuksissa saattoikin sitten jatkotutkimushaasteena olla mittarin lisävalidointi, jolloin minulle valkeni validiteetin käsitteen laajuus. Jäin pohtimaan myös mittarin ajassa pysymistä ja validiteetin varmistamista ajan kuluessa. Jos mittari on todettu validiksi kaksikymmentä vuotta sitten, täytyykö validiteettitutkimukset tehdä uudestaan? 

Kuva 1. Validiteetti ja reliabiliteetti (P. Niemisen luento:
Mittausten luotettavuuden arviointi, syksy 2018, Oulun yliopisto)

Reliabiliteetti on käsitteenä ymmärrettävämpi ehkäpä siksi, että sen mittaaminen tuntuu paljon yksinkertaisemmalta. Reliabiliteetilla tarkoitetaan mittauksen kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia sekä mittaustulosten toistettavuutta (Vilkka 2014, Saarela 2019b). Tarkastelemissani mittareissa reliabiliteetti oli kuvattu lähes poikkeuksetta vaikka validiteetin mittaaminen olisikin jäänyt ehkä hieman puutteelliseksi. Mieleeni tulee Pentti Niemisen syksyn 2018 tilastotieteen luennolta yksi dia (kuva 1), mikä mielestäni havainnollistaa hyvin validiteetin ja reliabiliteetin tarpeellisuutta,

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani pohtinut luotettavuuden ja raportoinnin yhteenkuuluvuutta. Myös määrällisessä tutkimuksessa luotettavuus ja raportointi kulkevat yhdessä, mutta eivät ehkä samoin tavoin kuin laadullisessa tutkimuksessa. Joka tapauksessa keskeistä on laadullisen tutkimuksen tapaan raportin tyyli ja eteneminen tieteellisen käytännön mukaisesti (Vilkka 2014, Saarela 2019a). Määrällisen tutkimuksen raportointia kuvaavat usein taulukot, jäinkin pohtimaan kuinka paljon taulukoiden sisältöä on syytä kirjoittaa auki. Joka tapauksessa taulukoiden käyttö lisää tutkimuksen luotettavuutta. Saarela (2019a) korostaa olennaisten tulosten poimimista. Näin aloittelevana tutkijana on hyvin haastavaa edes ajatella, ettei kaikki saatu tieto olisi oleellista. Tässä varmasti auttaa hyvin muotoiltu tutkimuskysymys: kaikki mikä vastaa siihen on oleellista. 

Rakas tutkimuspäiväkirja, vaikka luotettavuuden määrittely vaihtelee laadullisessa ja määrällisessä tutkimuksessa, raportoinnin kulku näyttää etenevän samankaltaisesti. Tyyliltään tieteellisesti.

Lähteet:

Kyngäs H (2019) Tutkimuksen luotettavuus. Luento. Oulun yliopisto. 30.10.2019.

Nieminen P (2018) Mittausten luotettavuuden arvointi. Luento. Oulun yliopisto.

Saarela K (2019a) Määrällisen tutkimuksen raportointi. Luento. Oulun yliopisto. 18.9.2019.

Saarela K (2019b) Määrällisen tutkimuksen luotettavuus. Luento. Oulun yliopisto. 16.10.2019. 

Vilkka H (2014) Tutki ja mittaa. Määrällisen tutkimuksen perusteet. http://hanna.vilkka.fi/wp-content/uploads/2014/02/Tutki-ja-mittaa.pdf

Shields & Tanner (2004) Pilot study of a tool to investigate perceptions of family-centered care in different care settings. Pediatric Nursing 30(3): 189-197.

...onhan tutkimuksemme eettisesti kestävä?

Rakas tutkimuspäiväkirja, onhan tutkimuksemme eettisesti kestävä?

Minulla on ollut aina hieman vaikeuksia erottaa tutkimuksen luotettavuutta ja tutkimusetiikkaa. Juntusen (2019) luennolla sain taas ainakin hetkellisesti kirkastettua itselleni näiden käsitteiden erot, mutta niiden nivoutuessa vahvasti toisiinsa joudun tekemään käsitteenmäärittelyä yhä edelleen.

Tutkimusetiikka ohjaa tutkimusta - ilman sen olemassaoloa tutkimustuloksilla ei ole mitään merkitystä (Juntunen 2019). Joskus olen pohtinut sitä, miksi tieteellisissä artikkeleissa luotettavuuden ja eettisyyden arviointi jäävät melko vähäiselle huomiolle, vaikka niiden asema on tutkimuksen keskiössä. Sanamäärän rajaus pakottaa ilman muuta tähän, mutta voidaanko ajatella että tutkimuksen etiikka on itsestäänselvyys? Saako se olla? 

Viittaus Tutkimuseettiseen neuvottelukuntaan (TENK) lienee paikallaan, vaikka se ei ns. pakollista olekaan (Juntunen 2019). Olen käyttänyt aiemmissa opinnäytetöissäni lähteenä juurikin tätä, joten kokonaiskuvaa laajentaakseni otin selvää myös luennolla esitellyistä Helsingin julistuksesta ja Nurnbergin säännöstöstä. Nämä säännöstykset ovat mielestäni melko tiukasti lääketieteellisiä, joten tavallaan en ihmettele TENK:n asemaa kovasti käytettynä lähteenä tutkimusetiikkaan liittyvässä suunnittelussa ja raportoinnissa.  

Oman tutkimusryhmämme tutkimuksessa olemme tehneet jo tutkimuseettisiä valintoja valitessamme tutkimuskohteen (Juntunen 2019). Tutkimussuunnitelmavaiheessa pohdinta on jatkunut pohtiessamme tutkimuksemme eettisyyttä: tutkimuslupia, tutkimukseen rekrytointia, fokusryhmähaastatteluun osallistuvien haastateltavien anonymiteetin suojelemista, tutkimusaineiston käsittelemistä ja säilyttämistä sekä eettisesti kestävää raportointia. 

Olemme pyrkineet kirjoittamaan nämä mahdollisimman aukottomasti auki tutkimussuunnitelmaamme, toimiessamme näin voin luottaa tutkimuksemme eettiseen kestävyyteen.

Lähteet:

Juntunen J (2019) Tutkimusetiikka ja tutkimusluvat. Luento. Oulun yliopisto. 30.10.2019.

Lääkäriliitto: Maailman lääkäriliiton Helsingin julistus. 

Lääkäriliitto: Nurnbergin säännöstö.

Tutkimuseettinen Neuvottelukunta (2012) Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje. 

...miten arvioimme tutkimuksemme luotettavuutta?

Rakas tutkimuspäiväkirja, miten arvioimme tutkimuksemme luotettavuutta?

Olen jo jonkin verran erilaisia tutkimusmenetelmiä pohtiessani käsitellyt niiden luotettavuutta, mutta nyt sain Kynkään (2019) luennon pohjalta arvioida tutkimusryhmämme tutkimuksen luotettavuutta. Käsittelen luotettavuuden arviointia Kynkään (2019) käsittelemien luotettavuuden käsitteiden kautta ja käytän omaa tutkimussuunnitelma vaiheessa olevaa tutkimusryhmämme tutkimusta esimerkkinä.

USKOTTAVUUS, eli miten hyvin tutkimustulokset edustavat ilmiötä, miten datasta on tehty johtopäätökset ja teoreettinen yhteensopivuus aiemman tiedon kanssa

• Pohtiessa tutkijoiden suhdetta tutkittavaan aiheeseen voimme todeta, että se kiinnostaa meitä kaikkia, mutta ei välttämättä samasta näkökulmasta. Uskoisin, että uskottavuuden takaamiseksi ja näin ollen luotettavuuden lisäämiseksi tutkimusryhmämme pystyy olemaan riittävän objektiivinen
• Omassa tutkimuksessamme aiempaa tietoa on vähän, joten tuloksien sitominen yhteensopivuus aiemman tiedon kanssa voi jäädä puutteelliseksi. Tärkeää on siis tehdä jo tutkimussuunnitelmavaiheessa taustatyö kunnolla, jotta aiempaa tutkimusta on mahdollista hyödyntää parhain mahdollisin keinoin. 
• Datasta tehdyt johtopäätökset pyrimme kuvaamaan mahdollisimman avoimesti. Käyttäessämme analyysimenetelmänä sisällönanalyysinä käytämme raportoinnissa autenttisia lainauksia sekä sisällytämme tutkimukseen taulukon joka kuvaa analyysin etenemistä raaka datasta lähtien.

SIIRRETTÄVYYS, eli onko tutkimus siirrettävissä

• Vaikka emme tutkimuksessamme suoranaisesti tähtää siirrettävyyteen, niin tältä osin lisäämme luotettavuutta erityisesti huolellisen ja tarkan raportoinnin keinoin.
• Toteuttaessamme tutkimuksen Pohjois-Suomen oppilaitoksissa, voisi ajatella että oppilaitosten keskinäistä "vertailua" voisi toteuttaa tämän ilmiön suhteen tutkimusasetelmaamme hyväksikäyttäen.

LUOTETTAVUUS, eli tutkimusprosessin loogisuus

• Erityisesti tätä vaihetta työstämme omassa tutkimussuunnitelmassamme: pyrimme rakentamaan loogisen prosessin, jolla on mahdollisuus vastata tutkimuskysymykseemme. 
• Luotettavuuden lisäämiseksi tulemme raportoimaan valmiiseen tutkimusraporttiin taulukoita ja havainnollistavia kuvioita
• Jos joudumme vaihtamaan haastattelutekniikka kesken tutkimuksen (esim. joillekin vastaajille strukturoidumpi tekniikka), pohdimme tämän vaikuttavuutta avoimesti raportissa. Keskeistä on myös miettiä, onko tutkittavien valinta ollut oikea.

VAHVISTETTAVUUS, eli miten raaka data vahvistaa tutkimustuloksia

• Pyrimme tutkimusraportissamme vahvistettavuuden kriteeriin siten, että osoitamme vahvistettavuutta raportissa kuvioiden ja taulukoiden avulla.

AUTENTTISUUS

• Käytämme valmiissa tutkimusraportissamme riittävästi (mutta ei liikaa) autenttisia lainauksia 

Yhteenvetona voisin ajatella, että tarkka ja huolellinen raportointi on merkittävä osa tutkimuksen luotettavuutta, koska sillä tavoin tutkimus esitetään ja todennetaan. Tutkiessani Kuivilan (2019) laadullisen tutkimuksen raportointi -luennolla käsiteltyä O`Brien ym. (2014) laadullisen tutkimuksen tarkistuslistaa, tutkimuksen luotettavuuteen liittyvät tekijät tulevat hyvin ja järjestelmällisesti myös ilmi.

Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa luotettavuuteen liittyvien asioiden pohtiminen on tärkeää, mutta toisaalta se tuntuu myös haastavalta kun kaikkia tutkimuksessa luotettavuuteen liittyviä heikkouksia ei pysty ennustamaan. Tästä näkökulmasta ajateltuna korostuu kyllä erityisesti menetelmäosaaminen ja menetelmään perehtyminen ennen sen käyttämistä.

Rakas tutkimuspäiväkirja, seuraavaksi pohdintaa tutkimuksemme eettisyydestä.

Lähteet:

Kuivila H (2019) Laadullisen tutkimuksen raportointi. Luento. Oulun yliopisto. 30.10.2019.

Kyngäs H (2019) Tutkimuksen luotettavuus. Luento. Oulun yliopisto. 30.10.2019.
O'Brien B, Harris I, Beckman T, Reed D & Cook D (2014) Standars for Reporting Qualitative Research. Academic Medicine 89(9): 1245-1251. 

...pohdintaa tekstianalyysistä

Rakas tutkimuspäiväkirja, tässä pohdintaa tekstianalyysistä

Tekstianalyysi oli minulle todella vieras analyysimenetelmä ennen Marjo Suhosen (2019) luentoa. Tutkimustehtävä säätelee paljon sitä, onko tekstianalyysi paras mahdollinen aineiston analyysimenetelmäksi. Myös aineiston suuruus on riippuvainen tästä, kuten missä tahansa laadullisessa tutkimuksessa. Tekstianalyysin kohteena on usein tekstin epäsuorat ulottuvuudet eli piilosisällöt, mikä jo osaltaan auttaa hahmottamaan tekstianalyysin luonnetta. Keskeistä tekstianalyysissa on tulkinnan luotettavuus, jolloin tieteellinen ote on säilytettävä. Tekstianalyysissa keskitytään yksityiskohtiin ja kontekstiin (Suhonen 2019.)

Parhaiten minua on opettaneet tutkimusmenetelmiä koskien erilaiset esimerkit. Olenkin käyttänyt paljon omissa opinnäytetyöissäni työstämistä esimerkin kautta, minkä olen kokenut hyväksi ja opettavaiseksi. Erilaiset esimerkit ovat herätelleet ajattelemaan tutkijan perusteluita; miksi hän on valinnut tämän menetelmän ja minkä vuoksi edennyt tietyllä tavalla.

Halusin selventää itselleni minkätyyppisessä tutkimuksessa tekstianalyysiä käytetään. Tekstianalyysiin liittyen etsin kaksi Oulun yliopiston väitöskirjaa, joiden tutkimuskysymykset koostin alle:

• Suhonen M (2007) väitöskirjan neljä tutkimustehtävää: "1. Mitkä ovat osallistujaohjauksen pääteemat? 2. Minkälaisiksi osallistujat arvioivat osallistumismahdollisuutensa ja niihin liittyvät tekijät? 3. Millä tavalla osallistujien erilaiset intressit näyttäytyvät osallistujaohjauksessa? 4. Minkälainen on kehittämishankkeen tavoitteiden asema osallistujaohjauksessa?"
• Tiirinki (2014) väitöskirjan tutkimsutehtävä: "Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia kulttuurisia merkityksiä terveyskeskukseen liittyy asiakkaan näkökulmasta." (Tutkimuskysymykset: "1. Millaisia näkyviä ja piilotettuja kulttuurisia merkityksiä terveyskeskukseen liittyy asiakkaan näkökulmasta? 2. Minkälaisia kulttuurisia malleja hahmottuu näkyvistä ja piilotetuista kulttuurisista merkityksistä terveyskeskuksen asiakkaan näkökulmasta?"

Molemmissa väitöskirjoissa on käytetty tekstianalyysin lisäksi sisällönanalyysiä menetelmänä, mikä onkin tyypillinen tapa edetä (Suhonen 2019). Tutkimuskysymyksien perusteella on haastavaa päätellä tekstianalyysin käyttämistä tutkimusmenetelmänä etenkin Suhosen (2007) tutkimustehtävien perusteella. Tiiringin tutkimuskysymyksessä mainittu "piilotettuja kulttuurisia merkityksiä" antaa mahdollisesti pientä viitettä tekstianalyysin käytöstä.

Luennolla harjoittelimme erilaisten tekstien avulla niiden tulkintaa. Tekstianalyysi tuntui haastavalta. Keskeistä tekstianalyysissä on löytää konteksti (kenelle teksti on suunnattu ja tekstin tarkoitus) sekä tekstin sävy ja tyyli. Esimerkkien mennessä eteenpäin huomasin kehittyväni tekstien tulkinnassa. Tässäkin varmasti pätee se tosiseikka, että tutkimaan oppii tutkimalla. 

Koen tekstianalyysin erittäin mielenkiintoisena menetelmänä, mutta yhdyn kyllä luennon perusteella siihen, ettei se ole ensisijainen menetelmä aloittelevalle tutkijalle. Luotettavuuskysymykset ovat myös pinnalla pohtiessani tekstianalyysiä; tulkinnallisuus ei saa mennä yli aineiston (Suhonen 2019). Oma ajatukseni tekstianalyysista on tällä hetkellä varmasti liian suppea; en olisi ajatellut tekstianalyysiä hyvänä menetelmänä esimerkiksi terveydenhuollon projektien tutkimisessa. Suhosen ja Paasivaaran (2014) mukaan aikaisempaa syvällisempi ymmärtäminen on mahdollista tekstianalyysin avulla: projektien tavoitteet, päämärät sekä projekteissa työskentelevien taustamotiivit ovat tutkittavissa/ilmennettävissä tekstianalyysiä käyttämällä.

Näyttäisi kyllä siltä, ettei tekstianalyysi sovi valittuun tutkimusmenetelmäämme. Toki joskus haastatteluaineistojakin on analysoitu tekstianalyysillä, mutta sisällönanalyysi on yleensä sopivampi ja käytetympi (Suhonen 2019). Ajattelisin kuitenkin että tutkimuskysymyksemme pystymme vastaamaan paremmin jollain muulla menetelmällä kuin tekstianalyysillä.

Rakas päiväkirja, luulen että palaan vielä joskus tutkijanurallani tähän.

Lähteet:
Suhonen M (2019) Tekstianalyysi aineiston analyysimenetelmänä. Luento. Oulun yliopisto. 2.10.2019.
Suhonen M (2007) Osallistujaohjaus ristipaineiden keskellä. Tapaustutkimus Kainuun maakuntakokeilun sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeen suunnitteluvaiheesta vuosina 2003-2004. Väitöskirja. Oulun yliopisto.
Suhonen M & Paasivaara L (2014) Tekstianalyysi terveysalan projektien tutkimuksessa. Hallinnon tutkimus 33(4): 375-383.
Tiirinki H (2014) Näkyvien ja piilotettujen merkityksien rajapinnoilla - Terveyskeskukseen liittyvät kulttuurimallit asiakkaan näkökulmasta. Väitöskirja. Oulun yliopisto.

...onko sisällönanalyysi paras mahdollinen menetelmä?

Rakas tutkimuspäiväkirja, onko sisällönanalyysi paras mahdollinen menetelmä?

Sisällönanalyysi tuntuu itselleni jokseenkin tutulta analyysimenetelmältä omien aikaisempien opinnäytteiden kautta. Kynkään (2019) luento toi tietämykseeni syvyyttä ja parempia valmiuksia analyysimenetelmään toteuttamiseen. Nostaisin tähän luennolla nousseen muutaman itselleni vieraamman tai itselleni käsitteenmäärittelyä vaativan käsitteen, jotka liittyvät sisällönanalyysiin:

• Induktiivinen lähestymistapa = ei aikaisempaa tietoa aiheesta, tieto pirstaleista, aineistolähtöinen analyysitapa
• Deduktiivinen lähestymistapa = tiedon testaaminen uudessa kontekstissa, käsitteiden rakenteen testaaminen, analyysirunko olemassa
• Latenttinen sisältö = esim. haastattelussa tulevat hiljaiset hetket, kyyneleet
• Manifestinen sisältö = pelkkä teksti
• Kvantifiointi = kuinka monta kertaa käsite ilmenee aineistosta tai kuinka moni tutkittavista on ilmaissut asian
• Analyysiyksikkö = mitä analysoidaan? Sana/lause/lauseita, aloittelevan tutkijan helpoin valinta lause

Tärkein anti Kynkään (2019) luennolta oli varmastikin sisällön analyysin etenemisen kirkastuminen, mutta myös se, että tutkimuksen arvokkuus on samanveroista määrällisellä ja laadullisella tutkimuksella. Samoin on esimerkiksi verrattaessa induktiivista ja deduktiivista lähestymistapaa - kumpikaan ei ole toistaan parempi vaan tutkimuskysymys ja tutkimusasetelma määrittelevät, mikä menetelmä on paras mahdollinen.

Ajatellessani omaa tutkimustamme, sisällönanalyysi tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Päädyttyämme keräämään aineiston fokusryhmähaastatteluna, sisällönanalyysi on mahdollinen (Mäntyranta & Kaila 2008). Koska aiempaa tietoa on vähäisesti lähestymistapa on induktiivinen. Fokusryhmähaastatteluun ei ole tiettyä analyysimenetelmää (Rajala 2019), joten seuraavassa tekstissä pohdin narratiivisen ja tekstianalyysin mahdollisuutta.

Rakas tutkimuspäiväkirja, miten muuten laadullista aineistonanalyysiä voi tehdä?

Lähteet:

Kyngäs H (2019) Sisällönanalyysi. Luento. Oulun yliopisto. 9.10.2019.

Mäntyranta T & Kaila M (2008) Fokusryhmähaastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä lääketieteessä. Duodecim 124: 1507-1513. 

Rajala M (2019) Ryhmähaastattelu. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.