...pohdintaa interventio- ja vaikuttavuustutkimuksesta

Rakas tutkimuspäiväkirja, tässä pohdintaa interventio- ja vaikuttavuustutkimuksesta

Interventiotutkimus on tullut eteen lukemattomia kertoja opintojen aikana Tieto ja tutkimus -kursseilla. Kuitenkaan en ehkä ole ihan täysin käsittänyt sen etenemisprosessia ja tyypillisimpiä piirteitä, mitä siihen liittyy. Sanana interventio jo johtaa käsitteen määrittelyyn - mitä sillä tarkoitetaan? Kokosin Anne Oikarisen (2019) luennon ja kirjallisuuden perusteella kuvion (kuvio 1) interventiotutkimuksesta, joka osaltaan selventää ja syventää itselleni lähtökohtia tähän menetelmään.

Kuvio 1. Interventio- ja vaikuttavuustutkimus

Interventiotutkimus näyttäytyy siihen perehdyttyään kovin mielenkiintoiselta, mutta haastavalta. Jäin pohtimaan myös tarkan tutkimusasetelman soveltuvuutta terveystieteisiin. Oikaraisenkin (2019) mukaan ongelma on juurikin terveydenhuoltoympäristön muuttuvuudessa.

Pohtiessani interventiotutkimuksen käyttämistä menetelmänä tutkimusryhmämme tutkimuksessa joudun sen poissulkemaan lähinnä opinnäytetyön rajaamiseen perustuen. Interventiotutkimus on kovin aikaa vievä ja myöskään tutkimusmenetelmällinen osaaminen sen suhteen tuntuu kovin haastavalta. Toisaalta olisi mielenkiintoista ajatella tutkimuksemme mahdollisia jatkotutkimushaasteita ja niiden tutkimista interventiotutkimuksen avulla. 

Lähteet:
Oikarinen A (2019) Interventio, seuranta ja vaikuttavuustutkimukset terveystieteissä. Luento. Oulun yliopisto. 16.10.2019.
Polit DF & Beck CT (2012) Nursing Research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice. Wolters Kluwer.
Pölkki T (2014) Hoitotyön interventiot ja niiden vaikuttavuus. Pääkirjoitus. Tutkiva Hoitotyö 12 (4): 3.

...mietinnät systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta

Rakas tutkimuspäiväkirja, tässäpä mietintöjä systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta.

Systemaattisen katsauksen tarve on laaja. Toiminnan kehittämisen näkökulmasta systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tärkeä menetelmä. Erityisen tärkeä kirjallisuuskatsaus on näyttöön perustuvan terveydenhuollon näkökulmasta: näytön tuottaminen ja ennenkaikkea tiivistäminen ovat olennaisinta ydintä ajatellen systemaattista kirjallisuuskatsausta. Ongelmallisena olen pitänyt kirjallisuuskatsauksen eri nimityksiä; en ole osannut tunnistaa systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheita. Tämän vuoksi Kaakisen (2019) luento systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheista tuli todella tarpeeseen!

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa esityö on keskeinen: mitä tietoa aiheesta on saatavilla? Tämä vaikuttaa merkittävästi myös tutkimuskysymyksen muotoiluun, minkä huolellinen määritteleminen on olennaista ajatellen tutkimuksen etenemistä. Hakusanojen ja tietokantojen määrittely on myös mahdollista huolellisesti tehdyn taustatyön jälkeen. Tutkimuskysymykseen keskeisesti nivoutuvat sisäänotto ja poissulkukriteerit liittyvät tiedonhaun vaiheeseen keskeisesti. PICO-formaatti tähän liittyen oli aiemmin tuttu, mutta hyvä muistutus. 

Minua kovasti mietityttää kirjallisuuskatsauksissa tutkijan vastuu (toki kuten missä tahansa tutkimuksessa!). Kandidaatin tutkielmaa tehdessäni perinteisenä kuvailevana kirjallisuuskatsauksena käytin aikaa todella paljon perustellen sitä täyttääkö tutkimus sisäänottokriteerit vai ei. Mahdollisesti kriteerit eivät olleet niin hyvin laadittu, mikä selittää omaa epävarmuuttani. Tutkijalla on kuitenkin todella suuri vastuu lopputuloksesta - onko katsauksessa mukana kaikki aineisto, mitä siihen tuleekin kuulua?

Tutkimuksen laadunarviointi on keskeistä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Olin yllättynyt, kuinka paljon esim. JBI tarjoaa materiaalia laadun arviointiin (esim. JBI Critical Appraisal Checklist for Qualitative Research). Tutustuessani näihin JBI:n tarjoamiin materiaaleihin huomasin niiden hyödynnettävyyden myös muilla menetelmillä tehtävissä tutkimuksissa kuin systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa.

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen loppuvaiheessa tehdään taulukointi ja synteesi. Synteesi tehdään yleensä narratiivisen analyysin keinoin. Olin hieman yllättynyt tästä, koska ajattelin systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa keskeisen analyysimenetelmän olevan sisällönanalyysi (toki tätäkin käytetty!)En ollut myöskään huomioinut meta-analyysiä yhtenä systemaattisen kirjallisuuskatsauksen analyysimuotona, jossa käytetään tilastotieteen menetelmiä tutkimustulosten kokoamiseen. 

Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekeminen kiehtoo minua. Ajattelisin että omat tutkimukselliset vahvuuteni pääsisi siinä esille: suunnitelmallisuus ja tarkkuus. En pidä menetelmää kuitenkaan helppona, myös sen tarkoituksenmukainen käyttö on tärkeää muistaa. Tutkimusryhmämme tuskin valitsee menetelmäkseen tätä johtuen siitä, että alustavan tiedonhankinnan mukaan tietoa ei ole tarpeeksi systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tekemiseen. Lisäksi tutkimuskysymyksemme hakee kuvailevaa tietoa, jonka perustellummin saavamme esille muilla menetelmillä. 

Omaa graduani koskien systemaattinen kirjallisuuskatsaus on menetelmänä tullut mieleen. Gradussani teen mittarin validointiin liittyvän prosessin. Mittarin kehittämistä yleensä edeltää systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Aiheestani on tehty viime vuosina muutamia laadukkaita katsauksia, joten sen tekemisen koen tarpeettomaksi. Tarpeettomaksi en tehtyjä katsauksia koe - päinvastoin, niiden avulla pystyn arvioimaan kehitettyjen mittareiden sisältöjä!

Rakas tutkimuspäiväkirja, seuraavaksi mietintöjä interventio- ja vaikuttavuustutkimuksista.

Lähteet:
JBI (2019) Reviewers manual. Joanna Briggs Institute.
Kaakinen P (2019) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Luento. Oulun yliopisto. 2.10.2019.

...pohdintaa rekisteri- ja väestötutkimuksista

Rakas tutkimuspäiväkirja, tässäpä pohdintaa rekisteri- ja väestötutkimuksista.

Rekisteri- ja väestötutkimuksen koen kovin vieraaksi ehkäpä sen vuoksi, että tietoni näitä kohtaan ovat puuttellisia. Olen käsittänyt rekisteri- ja väestötutkimukset kovin kaukaisina sekä jollain tapaa monimutkaisina prosesseina. Visuaalisena oppijana kokosin rekisteri- ja väestötutkimuksesta kuviot (kuvio 1, kuvio 2) Kansteen (2019) luennon sekä muun lähdemateriaalin perusteella.

Kuvio 1. Rekisteritutkimus

Kuvio 2. Väestötutkimus

Jäin pohtimaan valmiin aineiston rajoittamia mahdollisuuksia: tutkimusongelma on määriteltävä datan mukaan. Osa aineistosta on ollut viranomaiskäytössä - miten tämä istuu tutkimukselliseen kenttään? Toisaalta Suomen laajat ja laadukkaat aineistot takaavat varmasti monta merkittävää tutkimusta väestön terveyden edistämiseksi. Lisäksi jäin pohtimaan sitä, millaisia mahdollisuuksia rekisteri- ja väestötutkimukset antavat tiedon täydentämiseen. Voisiko näitä tutkimuksia käyttää enemmän ja monipuolisemmin? Räisänen & Gisslerin (2012) mukaan rekistereiden käyttö on vähäistä, onko vajaan kymmenen vuoden sisällä tilanteessa tapahtunut kehitystä?

Oppimani perusteella voin todeta, että ryhmämme tutkimuksen toteuttamisesta on mahdollista sulkea pois nämä kaksi menetelmää. 

Rakas tutkimuspäiväkirja, vielä olisi muutama menetelmä jäljellä!

Lähteet:

Kanste O (2019) Rekisteritutkimus. Luento. Oulun yliopisto. 2.10.2019

Kanste O (2019) Väestötutkimukset. Luento. Oulun yliopisto. 2.10.2019.

Koskinen S & työryhmä (2017) Väestötutkimukset - miksi niitä tehdään? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Dia-esitys. 

Räisänen S & Gissler M (2012) Rekisteritutkimus - mahdollisuus hoitotieteessä. Hoitotiede 24(1): 62-69. 

...voisiko tutkimuksen aineiston kerätä kyselyllä?

Rakas tutkimuspäiväkirja, voisiko tutkimuksen aineiston kerätä kyselyllä?

Pohdimme ryhmän kanssa kiivaasti sopivinta aineistonkeruumenetelmää tutkimuksellemme. Ensimmäisenä mieleen tuli kysely; sen avulla voisimme kerätä mahdollisimman paljon asiatietoa tutkittavasti aiheesta sekä saisimme tietoa siitä kuinka moni on mitäkin mieltä (Polit & Beck 2012). Pääsemme jälleen kerran tutkimuskysymyksen äärelle - mitä haluamme tietää?

Kyselylomake on yksi käytetyimmistä tiedonkeruumenetelmistä, siksi se varmaan tulikin ensimmäisenä mieleen ryhmässämme. Hämmennyin hieman Jenni Konttilan (2019) luennosta - onko kyselylomake sama asia kuin mittari? En usko, että kaikkiin kyselyihin tehdään tarkkaa mittarin kehittämisprosessia (mitattavan ilmiön määrittäminen, mittarin väittämien muodostaminen, asteikkotyypin valitseminen, asiantuntijapaneeli, väittämien muokkaaminen, esitestaus, realiabiliteetin arviointi ja pituuden optimointi). Joten erottaako tämä tarkka prosessi ja sen kuvaaminen kyselylomakkeen mittarista? 

En usko, että kuvitteellisessa tutkimuksessamme meillä on mahdollista aikataulullisesti varata aikaa kaikille näille vaiheille. Se sai minut miettimään, mikä on riittävää. Jos valmista validia mittaria/kyselyä ei ole käytettävissä, voisiko tutkimuksessa toteuttaa asiantuntijapaneelin sekä esitestauksen? Toisaalta, tällöin emme vastaa tutkimuskysymykseemme vaan kehitämme mittaria. 

Siitä huolimatta, että hautasimme ainakin väliaikaisesti kyselyn aineistonkeruumenetelmänä tässä ryhmän tutkimuksessa, Konttilan luento sattui juuri sopivaan saumaan omaa graduani ajatellen. Gradun tutkimussuunnitelmaa työstäessäni olen perehtynyt mittarin kehittämisen vaiheisiin sekä erityisesti kielelliseen ja kulttuurilliseen validointiin. Kansainvälinen ISPOR-menetelmä (Wild ym. 2005) noudattaa hyvin pitkälti Konttilan (2019) esittämiä mittarin kehittämisprosessin vaiheita, johon lisänä on toki kaksoiskäännökset kielellisessä validoinnissa. Molempia prosesseja yhdistää asiantuntijapaneeli, joka vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Oman graduni käsitellessä perhelähtöisyyttä sairaan lapsen vanhempien näkökulmasta, olen pohtinut vanhempien osallistamista asiantuntijapaneeliin. Minusta vanhempien osallistuminen muiden asiantuntijoiden lisäksi paneeliin on perusteltua, koska he voivat tuoda merkittäviä näkökulmia mittariin ja he ovat lopulta vastaajaryhmä mittarin kysymyksiin.

Voi olla, että olen saanut kyselytutkimuksesta hieman yksipuolisen kuvan oman graduni suunnittelun ollessa kiivaimillaan ja nivoutuen täysin tiettyyn mittariin. Voisin kuitenkin sanoa, että tutkimusryhmämme tämänhetkinen tutkimuskysymys kallistaa laivamme enemmän laadullisten menetelmien suuntaan. Toki olemme pyöritelleet vaihtoehtoa mixed methods -tyyppisestä ratkaisusta, jossa määrällisellä kyselytutkimuksella hankkisimme aineiston, jonka jälkeen haastatteluilla voisimme syventää tietoa (Rajala 2019, Mikkonen 2019). Tällöin meidän olisi tehtävä vähintään kaksi eri tutkimuskysymystä, jolloin laadulliselle ja määrälliselle datalle olisi omat kysymykset. Tällöin myös aineistot kerättäisiin ja analysoitaisiin erillään. Tällöin saisimme syvemmän ymmärryksen asiasta (Mikkonen 2019), mutta todennäköisesti se ei tässä kuvitteellisessakaan tutkimussuunnitelmassa olisi tässä vaiheessa tutkijan uraa resurssien kannalta järkevää.

Rakas tutkimuspäiväkirja, olisiko vielä muita menetelmiä?

Lähteet:

Konttila J (2019) Kyselylomakkeen laadunta. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.

Mikkonen K (2019) Mixed methods research. Luento. Oulun yliopisto. 9.10.2019.

Polit DF & Beck CT(2012) Nursing Research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice. Wolters Kluwer. 

Rajala M (2019) Ryhmähaastattelu. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.

Wild D, Grove A, Martin M, Eremenco S, McElroy S, Verjee-Lorenz A & Erikson P (2005) Principles of good practice for the translation and cultural adaptation process for patient-reported outcomes (PRO) measures: report of the ISPOR task force for translation and cultural adaptation. Value Health 8(2): 94-104.

  

...mitäpä jos tutkimusmenetelmänä olisi haastattelu?

Rakas tutkimuspäiväkirja, mitäpä jos tutkimusmenetelmänä olisi haastattelu?

Ryhmämme tutkimussuunnitelmaa työstäessämme olemme siinä pisteessä, että aihe alkaa olla rajattuna ja selvillä. Voimme siis siirtyä viimein menetelmäpohdintaan. Heidi Siiran (2019) ja Mira Rajalan (2019) luentojen innoittamana aloimme pohtia haastattelua aineistonkeruumenetelmänä tutkimuksessamme. Erityisesti fokusryhmähaastattelu voisi olla hyvinkin potentiaalinen sen joustavuuden, tehokkuuden ja nopeuden ansioista (Polit & Beck 2012, Rajala 2019). 

Käytin yhdessä opiskelijakaverini kanssa haastattelua aineistonkeruumenetelmänä AMK-opinnäytetyössä, missä selvitimme CP-lasten vanhempien näkökulmasta kuntouttavaa arkea. Haastattelut olivat hyvin jännittäviä, mutta onnistuneita. Jännittyneisyys on ehkä pyyhkinyt muistijälkiä jonkin verran, mutta välillä muistuu mieleen, mitä kaikkea olisi voinut tehdä toisin. Olen kuitenkin ylpeä sen aikaisesta rohkeudesta - hyvin vaatimattomalla tutkimusosaamisen pohjalla lähdimme rohkeasti haastattelemaan vanhempia ja saimme aikaan opinnäytetytön, johon voi olla tyytyväinen. 

Käytettäessä fokusryhmähaastattelua tutkimuskysymys on usein sellainen että se selvittää haastateltavien kokemuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä (Mäntyranta & Kaila 2008). Juuri sellainen tutkimuskysymyksemme on! Tutkittavaan aiheeseen ei liity häpeää eikä muita voimakkaita tunteita, joten siinä mielessä myös fokusryhmähaastattelu sopisi menetelmäksi tutkimukseemme.

Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä luokitellaan strukturoituun, puolistrukturoituun ja avoimeen haastatteluun (Rajala 2019, Siira 2019, Polit & Beck 2012). Yleensä fokusryhmähaastattelussa haastattelijalla on käytössä strukturoitu haastattelurunko (Rajala 2019, Mäntyranta & Kaila 2008). Muutoinkaan en katsoisi aloitteleville tutkijoille avointa haastattelua kovin hyväksi vaihtoehdoksi, enkä ole ihan varma miten se sopii fokusryhmähaastatteluun. 

Fokusryhmähaastattelussa osallistujia on yleensä 4-10 (Rajala 2019, Mäntyranta & Kaila 2008). Voisin näin alustavasti ajatella, että tutkimuksessamme todennäköisesti teemme fokusryhmähaastattelun useampaan kertaan. Aineiston riittävyyttä on haastavaa arvioida etukäteen. Tutkittavien homogeenisuuden takaa sama ammattiryhmä (terveysalan opettajat), mikä on etu tutkimusmenetelmän käytön onnistumisen näkökulmasta (Mäntyranta & Kaila 2008).  

Meillä tutkijoilla on kokemusta ryhmien vetämisestä, mikä on etu ajatellen haastattelutilannetta. On myös mahdollista, että haastatteluihin osallistuu kaksi henkilöä tutkimusryhmästämme, jolloin yksi keskittyy haastatteluun ja keskustelun etenemiseen ja toinen huolehtii tekniikasta, havainnoinnista sekä muistiinpanoista. 

Haasteiden huomioiminen jo suunnitteluvaiheessa on tärkeää. Rajalan (2019) mukaan haasteita ovat ajan ja paikan sopiminen, ryhmän ilmapiiri, ei uskalleta kertoa kaikkea, syrjään jäävät haastateltavat, nauhoitus, päälle puhuminen sekä litterointi. Voisin ajatella että suurimpia haasteita ovat ajan ja paikan sopiminen sekä nauhoitukseen ja litterointiin liittyvät asiat. Aiheen ei-sensitiivisyys sekä haastateltavien ammattiryhmä vaikuttavat siihen, että en pidä kovin todennäköisenä ryhmän huonoa ilmapiiriä tai uskaltamattomuutta kertoa kaikkea. Kaksi haastattelijaa mahdollistavat myös joidenkin haasteiden minimoimista.

Toimiessamme neljän hengen tutkimusryhmässä pohdin sitä, onko sopivaa, jos esimerkiksi haastattelujen litterointi olisi muiden kuin haastattelutilanteissa olleiden vastuulla? Työnjaon kannalta tämä olisi selkeää ja reilua. Nämä ovat varmasti asioita, joista ryhmän sisällä on tärkeä keskustella tutkimussuunnitelman myötä. Videointia en pidä näissä haastatteluissa olennaisena, koska emme ole kiinnostuneita ryhmän toiminnasta tai ihmisten käyttäytymisestä.

Fokusryhmähaastattelu vaikuttaisi sopivalta menetelmältä aineistonkeruuseen. Jotta meidän olisi mahdollista vastata tutkimuskysymykseen parhaalla mahdollisella tavalla, menetelmiä on kuitenkin tarkasteltava laajemmin, joten...

...Rakas tutkimuspäiväkirja, menetelmäpohdinta jatkuu!

Lähteet:
Mäntyranta T & Kaila M (2008) Fokusryhmähaastattelu laadullisen tutkimuksen menetelmänä lääketieteessä. Duodecim 124: 1507-1513.
Polit DF & Beck CT (2012) Nursing Research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice. Wolters Kluwer.
Rajala M (2019) Ryhmähaastattelu. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019
Siira H (2019) Yksilöhaastattelu, Vanhan ihmisen kohtaaminen haastattelutilanteessa. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.