Pohdimme ryhmän kanssa kiivaasti sopivinta aineistonkeruumenetelmää tutkimuksellemme. Ensimmäisenä mieleen tuli kysely; sen avulla voisimme kerätä mahdollisimman paljon asiatietoa tutkittavasti aiheesta sekä saisimme tietoa siitä kuinka moni on mitäkin mieltä (Polit & Beck 2012). Pääsemme jälleen kerran tutkimuskysymyksen äärelle - mitä haluamme tietää?
Kyselylomake on yksi käytetyimmistä tiedonkeruumenetelmistä, siksi se varmaan tulikin ensimmäisenä mieleen ryhmässämme. Hämmennyin hieman Jenni Konttilan (2019) luennosta - onko kyselylomake sama asia kuin mittari? En usko, että kaikkiin kyselyihin tehdään tarkkaa mittarin kehittämisprosessia (mitattavan ilmiön määrittäminen, mittarin väittämien muodostaminen, asteikkotyypin valitseminen, asiantuntijapaneeli, väittämien muokkaaminen, esitestaus, realiabiliteetin arviointi ja pituuden optimointi). Joten erottaako tämä tarkka prosessi ja sen kuvaaminen kyselylomakkeen mittarista?
En usko, että kuvitteellisessa tutkimuksessamme meillä on mahdollista aikataulullisesti varata aikaa kaikille näille vaiheille. Se sai minut miettimään, mikä on riittävää. Jos valmista validia mittaria/kyselyä ei ole käytettävissä, voisiko tutkimuksessa toteuttaa asiantuntijapaneelin sekä esitestauksen? Toisaalta, tällöin emme vastaa tutkimuskysymykseemme vaan kehitämme mittaria.
Siitä huolimatta, että hautasimme ainakin väliaikaisesti kyselyn aineistonkeruumenetelmänä tässä ryhmän tutkimuksessa, Konttilan luento sattui juuri sopivaan saumaan omaa graduani ajatellen. Gradun tutkimussuunnitelmaa työstäessäni olen perehtynyt mittarin kehittämisen vaiheisiin sekä erityisesti kielelliseen ja kulttuurilliseen validointiin. Kansainvälinen ISPOR-menetelmä (Wild ym. 2005) noudattaa hyvin pitkälti Konttilan (2019) esittämiä mittarin kehittämisprosessin vaiheita, johon lisänä on toki kaksoiskäännökset kielellisessä validoinnissa. Molempia prosesseja yhdistää asiantuntijapaneeli, joka vaikuttaa hyvin kiinnostavalta. Oman graduni käsitellessä perhelähtöisyyttä sairaan lapsen vanhempien näkökulmasta, olen pohtinut vanhempien osallistamista asiantuntijapaneeliin. Minusta vanhempien osallistuminen muiden asiantuntijoiden lisäksi paneeliin on perusteltua, koska he voivat tuoda merkittäviä näkökulmia mittariin ja he ovat lopulta vastaajaryhmä mittarin kysymyksiin.
Voi olla, että olen saanut kyselytutkimuksesta hieman yksipuolisen kuvan oman graduni suunnittelun ollessa kiivaimillaan ja nivoutuen täysin tiettyyn mittariin. Voisin kuitenkin sanoa, että tutkimusryhmämme tämänhetkinen tutkimuskysymys kallistaa laivamme enemmän laadullisten menetelmien suuntaan. Toki olemme pyöritelleet vaihtoehtoa mixed methods -tyyppisestä ratkaisusta, jossa määrällisellä kyselytutkimuksella hankkisimme aineiston, jonka jälkeen haastatteluilla voisimme syventää tietoa (Rajala 2019, Mikkonen 2019). Tällöin meidän olisi tehtävä vähintään kaksi eri tutkimuskysymystä, jolloin laadulliselle ja määrälliselle datalle olisi omat kysymykset. Tällöin myös aineistot kerättäisiin ja analysoitaisiin erillään. Tällöin saisimme syvemmän ymmärryksen asiasta (Mikkonen 2019), mutta todennäköisesti se ei tässä kuvitteellisessakaan tutkimussuunnitelmassa olisi tässä vaiheessa tutkijan uraa resurssien kannalta järkevää.
Rakas tutkimuspäiväkirja, olisiko vielä muita menetelmiä?
Lähteet:
Konttila J (2019) Kyselylomakkeen laadunta. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.
Mikkonen K (2019) Mixed methods research. Luento. Oulun yliopisto. 9.10.2019.
Polit DF & Beck CT(2012) Nursing Research. Generating and Assessing Evidence for Nursing Practice. Wolters Kluwer.
Rajala M (2019) Ryhmähaastattelu. Luento. Oulun yliopisto. 25.9.2019.
Wild D, Grove A, Martin M, Eremenco S, McElroy S, Verjee-Lorenz A & Erikson P (2005) Principles of good practice for the translation and cultural adaptation process for patient-reported outcomes (PRO) measures: report of the ISPOR task force for translation and cultural adaptation. Value Health 8(2): 94-104.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti